Mediakritiikkiä vai kritiikitöntä mediaa?
Lehtien lööpit ovat vain pintaraapaisuja uutisista. Tosin nykyään tuntuu, etteivät ne ole enää sitäkään, vaan lööpeillä haetaan vain ja ainoastaan hetken hätkähdystä. Sen hetken, joka riittää saamaan aikaan halutun ostopäätöksen. Silti tartumme yhä uudelleen samaan koukkuun joko tietoisesti tai tiedostamattamme.
Tärkeää on muistaa, että uutinenkin on vain eräs, moneen kertaan suodatettu näkemys todellisuudesta. Se on pintaraapaisu kokonaisuudesta, jota joidenkin mittareiden mukaan voidaan kutsua todellisuudeksi.
Uutiset niin maailmalta kuin Suomestakin välitetään niiden tuottajille, medialle, varsin keskitetysti. Tämä tapahtuu nopeasti ja molemminpuoliseen luottamukseen perustuen. Miten voimme olla varmoja, että kyseessä on moneen lähteeseen pohjautuva ja puolueettomuutta tavoitteleva uutinen? Haluammeko pelkät otsikot vai syvätietoa? Tässä keltainen lehdistö on tietenkin ihan oma lukunsa. Myös sähköisissä viestimissä uutiset ovat typistyneet lähinnä sarjaksi lööppejä. Vastaanottajille tarjoillaan räikeitä olettamuksia ja hekumallisia otsikoita tiedon ja ajattelun sijaan.
Uutisankat ovat tuttuja päivälehdistössä, mutta pidemmän harkinnan tuloksena syntyvien aikakauslehtien tietojen oikeellisuudesta haluaisi lukijana saada edes jonkinlaisia takeita. Muuan muassa Helsingin Sanomat kirjoitti, että maailman johtavissa tiedelehdissäkin on tutkimuksien mukaan jopa viidestä kymmeneen prosenttia täysin vääriä lukuarvoja tai ne on yhdistetty vääriin asioihin. Näin siitä huolimatta, että julkaisut tarkastetaan moneen kertaan ja julkaistavan informaation kokoamiseen käytetään aikaa ja voimavaroja. Väärät tulkinnat eivät useinkaan ole kovin suuria, mutta asiat saattavat näyttää hyvinkin paljon erilaiselta, kun ne yhdistetään "sopivasti" eri asioihin. Kun näin tapahtuu tiedejulkaisuissa, miten asiat ovatkaan muissa tiedotusvälineissä, tiedot kun kerätään niihin suhteellisen lyhyessä ajassa, jopa muutamien tuntien aikana? Lähdekritiikille ei tunnu jäävän sijaa.
Kuinkahan paljon suomalaisesta mediainformaatiossa havaittaisiin vääriä lukuarvoja tai vääriä tulkintoja, jos niiden tutkimisessa käytettäisiin yhtä tiukkoja kriteerejä, kuin tiedelehtien faktojen tarkistamisessa?
Musta voidaan saada näyttämään valkoiselta ja valkoinen mustalta. Ainakin on selvää, ettei maailmankuvaa voi muodostaa luottamalla pelkästään suppean viestintävälinejoukon tarjoamaan informaatioon. Medianlukutaito on eräs tärkeimmistä kansalaistaidoista tänä päivänä.
Tulee myös muistaa, että kaikella viestinnällä on motiivinsa. Kulloinkin julkaistavalla informaatiolla on olemassa tarkoitusperänsä. Taitava mediankäyttäjä osaa lukea myös rivien välistä.
Pauli Vuorio